Koska marraskuu on pimeä ja kylmä, palaan tänään ajatuksissani noin vuoden taaksepäin ja Espanjaan. Kuten kerroin, olin viime vuoden vaihdossa Espanjan Salamancassa, jonka aikana aloin kirjoittaa blogia vaihtokuulumisten välittämiseksi Suomeen. Tämän blogin nimi syntyi siis Espanja-vuoteni alkumetreillä, ja ajattelinkin nyt jakaa pienen tarinan nimen synnystä.
Sitä ennen kuitenkin pieni kurkkaus Espanjan kartalle, sillä kokemukseni mukaan 99% suomalaisista ei tiedä, missä Salamanca sijaitsee.
Salamanca, Espanja
Salamanca on Espanjan mittakaavassa melko pieni kaupunki, mutta sitäkin suositumpi opiskelijakaupunki. Salamancan yliopistossa suoritettua tutkintoa arvostetaan maassa, ja yliopisto onkin koko Espanjan vanhin ja yksi Euroopan vanhimmista.
Seuraava postaus on kirjoitettu Salamancassa 16. syyskuuta 2013, noin viikko saapumisestani sinne.
Lo siento, soy finlandesa
eli sori oon suomalainen.
Mun espanja ei tosiaan ole vielä kauhean kehuttavalla tasolla, joten monesti jonkun ihmisen lähestyessä minua hurjalla (nopealla!) espanjankielellä, yritän saada sanotuksi seuraavat asiat: 1) olen pahoillani, 2) en puhu espanjaa kovin hyvin ja 3) olen vaihto-opiskelija Suomesta. Valitettavasti usein käy niin, että hätäännyn ja suustani pääsee vain: Lo siento, soy finlandesa (= anteeksi, olen suomalainen).
Siitä blogille nimi.
Hassua kyllä, tuntuu, että suomalainen mentaliteetti aika usein toimii juuri noin: anteeksi vaan kun oon olemassa, sori jos oon syntynyt, oon vaan suomalainen, en mää mistään mitään tiedä. Olen tähän mennessä tavannut ihmisiä ainakin Saksasta, Belgiasta, Britanniasta, Ranskasta, Portugalista, Italiasta ja tietty Espanjasta ja suomalaisuuteen on joka kerta suhtauduttu hyvin suurella mielenkiinnolla. “Finland! Reaaallly?” Turhaan siis pyydellään anteeksi, tyypit, olkaamme ylpeitä.
Viikonloppuna muutin asumaan Plaza Mayorin kulmille, käytännössä niin lähelle keskustaa kuin mahdollista. Ehdin jo hetken ajatella, että tää oli huonoin diili ikinä, koska tällä viikolla kaupungissa oli Fiesta de la Virgin, eli sellainen reilun viikon pituinen kulttuuritapahtuma ja kadut oli aivan täynnä ihmisiä ja musiikkia ja esityksiä ym. Lauantai-iltana asunnolla hengaillessani huomasin, että meidän ikkunat ihan tosissaan helisee sen kaiken melun voimasta. No, eilen fiesta loppui ja rauha saapui kaupunkiin ja näin myös meidän asuntoon.
Nyt alkaa tuntua aika jepalta tää uusi asunto. Kämppikset tulee olemaan espanjalaisia, yksi tyttö ja yksi poika, chico y chica. Tosi kiva juttu, sillä siinä on mulle tosi hyvä sauma oppia kieltä kun kämppikset jorisee vaan espanjaa. 90% todennäköisyydellä ne ei kuitenkaan puhu kumpikaan enkkua, niin kuin täällä päin tuntuu olevan trendinä…
Huomenna mulla alkaa kurssit yliopistolla ja pitäisi vielä käydä ostamassa kalenteri ja rakentaa lukujärjestys. Taidan tästä siis siirtyä niihin puuhiin, hommia riittää! Mutta palailen linjoille, adios!
-N
