Five flights, eleven nights

Noniin! Viime päivinä mulla on ollut monta rautaa tulessa, joten blogin ylläpito on jäänyt hiukan taka-alalle. Nyt kuitenkin korjaus tähän asiaan!

Muistaako joku vielä tämän kartan?

Helsinki, Moskova, New Delhi, Frankfurt, Mexico City, Guadalajara, Los Angeles, Cancun, Glasgow, Lontoo, Riika, Helsinki

Kyseessä on siis maailmanmatka, joka alkoi jo viime vuoden puolella, 13.12. tarkkaan ottaen. Joulukuussa lähdin Suomesta Venäjän kautta Intiaan, Intiasta Euroopan kautta Meksiko Cityyn ja sieltä Guadalajaraan, jossa nyt olen ollut nelisen kuukautta.

Maaliskuussa teimme reissun Los Angelesiin ja nyt on aika aloittaa “paluumatka” “kotiin”. (Lainausmerkit siksi, että elämä ja koti tuntuu tällä hetkellä olevan siellä, missä itse milloinkin olen, eikä alku- ja loppupisteitä ole niin helppoa aina määritellä. Eikä tarvitsekaan!)

Paluumatka (tai matkan loppuosa) käynnistyy huomenna täältä Guadalajarasta, ja sisältää yhteensä viisi lentoa, ennen kuin olemme Suomessa. (Olemme, siis nyt meitä on tosiaan kaksi reissaajaa, jee!) Matkan kesto on yksitoista päivää, tai yötä, vaikea sanoa kun vuorokaudet aina sekoittuvat mantereelta toiselle matkatessa!

Guadalajarasta lennämme Cancuniin, josta otamme bussin Playa del Carmeniin. Siellä majoitumme ystävän luona kolme yötä, jonka jälkeen paluu Cancuniin ja sieltä lento Glasgow’hun. Glasgow’sta lennämme saman tien Lontooseen. Tämä on minulle erityisen jännittävä etappi, sillä en ole koskaan ennen elämässäni käynyt Lontoossa, enkä edes koko Brittein saarilla. Yksi matkailun näkökulmasta tärkeä pääkaupunki tulee siis koluttua, ja siihen olemme varanneet neljä päivää aikaa.

Lontoon majoitusta suunnitellessamme tuskailimme korkeiden hostellihintojen kanssa, niin kuin varmasti kaikki Lontoossa käyneet jo tietävät. Lähellä keskustaa sijaitsevat hostellit tuntuivat kaikki olevan kamalia räkälöitä ja silti hinnat aivan pilvissä. Lopulta teimme aika helmen löydön, ja olimme iloisia, sillä varaamamme hostelli oli upouusi ja kohtuullisen hintainen ja lähellä kaikkea. Varsinainen jättipotti!

Juuri kun kaikki tuntui olevan hyvin, meni kaikki itse asiassa vieläkin paremmin: saimme yhteyden erääseen tuntemaamme ystävään, joka lupasi majoittaa meidät Lontoossa, free of charge! Tästä tuloksena siis se, että yhdentoista yön ajan yövymme ainoastaan ystävien hoivissa (ja lentokoneessa), yhteensä viidessä eri maassa matkaten. Ei paha!

Lontoosta matka jatkuu Riikan kautta lopulta Suomeen. Olen kerran aikaisemmin käynyt Riikassa, ja muistan sen olleen ihana ja kaunis kesäkaupunki, joten yritämme jalkautua kaupunkiin viimeistä lentoa odotellessamme, jos vain säät suosivat matkailijaa. (Jos jollakulla on kokemuksia Riikaan jalkautumisesta, niin nyt saa laittaa vinkit kehiin!)

Suomeen kotiuduttuamme minulla alkaa kesätyöt ja poikaystäväni aloittaa samana päivänä suomen kielen kurssin. Jännää! Kuten olen maininnut, kielet ja niiden opiskelu on mulle tosi intohimoinen juttu, ja olenkin päätynyt pohtimaan jopa omaa äidinkieltäni täysin uudesta näkökulmasta, kun olemme opetelleet alkeita yhdessä. Kielipohdintoja siis varmasti luvassa jälleen myös blogin puolella tulevaisuudessa, pysykää linjoilla!

Koitan päivittää blogia tällä kertaa myös mahdollisuuksien mukaan reissun päältä. Niin ikään Intiapäiväkirjojen jatko-osa on jo työn alla, joten paljon matkajuttuja eri puolilta maailmaa luvassa. Seuraavaksi kuitenkin pakkauspuuhiin!

Hasta luego, México!

(ps. Myös Lontoon matkavinkkejä otetaan mielellään vastaan! Minne mennä, kun on neljä päivää aikaa?)

-N

Intiapäiväkirjat osa 1: Huijareita Delhissä

¡Hola! Vaiko sittenkin namaste. Nyt olisi vuorossa pitkään lupailemani tarinat Intiasta. Vietimme jouluna vajaat kolme viikkoa Pohjois-Intiassa junamatkaillen. Vaikka moni sanoo, että kolme viikkoa Intiassa on tosi lyhyt aika, on se myös toisaalta tarpeeksi pitkä aika Intia-ensikertalaiselle. Kaikki on suhteellista.

Intiasta voi kertoa tosi lyhyesti tai tosi pitkästi. Lyhyesti kerrottuna matkaamme mahtui väentungosta, pitkiä katseita, kauppiaita, huijareita, ihailijoita, väriloistoa, melua, makuja, tuoksuja, äärimmäistä köyhyyttä, äärimmäistä rikkautta, kanssamatkaajia, kylmiä öitä, lämpimiä päiviä, apinoita, lehmiä, koiria, riksakyytejä, taksikyytejä, kauhujen bussikyyti sekä kymmeniä tunteja junassa.

Pitkästi kerrottuna, kaikki alkaa Delhin lentokentältä, jonne saavuimme poikaystäväni kanssa lähes täsmälleen samaan aikaan, perjantaina 12.12., minä Suomesta ja hän Meksikosta.

Kahden kuukauden erossa oloa seurannut jälleennäkemisemme Delhissä herätti varmasti huomiota paikallisten keskuudessa, ainakin kahdesta syystä: ensiksikin minä valkean ihoni ja sinisten silmieni kanssa olin jo itsessään näky paikallisille (tästä lisää myöhemmin), ja toiseksi, koska julkiset hellyydenosoitukset ovat Intiassa harvinaisia. Kuitenkin tuona päivänä lentokentällä vähät välitin paikallisista säännöistä. Eikös lentokentät muutenkin ole aina vähän niinkun noumäänländejä. Eikös.

Lentokenttähalipusuttelun jälkeen oli aika ryhdistäytyä ja valmistautua vastaanottamaan karu Delhi, Intian pääkaupunki, jota moni pitää yhtenä maailman saastuneimmista, kaaottisimmista ja vaarallisimmista paikoista. (Ei sinänsä mikään ykkösvaihtoehto romanttiselle jälleennäkemiselle, hehe.)

Ensimmäinen ja tärkein tavoitteemme oli päästä lentokentältä hotellille. Olin etukäteen lukenut huijaritakseista Delhissä, joten olin omasta mielestäni jopa vainoharhaisen varuillani jokaisesta ihmisestä, joka yritti lähestyä meitä. Harkitsimme taksin tilaamista lentokentän palvelupisteestä, mutta päädyimme lopulta ottamaan taksikyydin eräältä luotettavan ja mukavan oloiselta kuskilta, joka oli vastassa lentokentän edustalla.

Se oli virhe.

Lähdimme matkaan lentokentältä keskustaan jutellen niitä näitä, ensin peruskysymyksiin vastaillen: mistä päin olette, kauanko aiotte olla Intiassa, onko tämä ensimmäinen kertanne täällä jne. Kiinnitimme heti huomiota siihen, miten taksikuskimme piti lähes koko ajan puhelinta kädessään, soitellen aina välillä jollekin. Oli tosi vaikeaa arvioda, johtuiko epäilyttävä fiilis omasta vainoharhaisuudestamme, vaiko siitä, että tilanteessa todella oli jotain mätää. Seuraavaksi kuski alkoi kertoa meille vaaleista, jotka olivat käynnissä, ja, että kyseessä olevista vaaleista johtuen liikenne oli juuri nyt jotenkin poikkeuksellinen. Tarina kuulosti uskottavalta, mutta olimme silti edelleen varuillamme. Seurasimme reittiämme kännykästä, johon olimme etukäteen ladanneet Delhin kartan, ja näytimme karttaa ohimennen myös kuskille, ikään kuin osoituksena, että meidän kanssa ei muuten sitten kannata yrittää mitään temppuja, kuules.

Aloimme lähestyä vanhaa Delhiä, jossa hotellimme sijaitsi. Kuski alkoi ihmetellä ääneen liikennettä ja selittää jotain hölynpölyä siitä, miten hän ei nyt kertakaikkiaan pääse ajamaan hotellillemme, koska liikenne on vaalien takia ihan jumissa. Koitimme neuvoa reittiä oman karttamme avulla, mutta kuski jatkoi väittämistä vastaan ja alkoi hokea, että me emme ymmärrä, mitä on kyse.

Ilman karttaamme olisimme luultavasti uskoneet hänen tarinaansa, mutta näimme selvästi, että olimme aivan hotellin lähellä, ja jostain syystä kuski oli lähtenyt jo ajamaan väärään suuntaan. Pyysimme, että hän pysäyttäisi auton, jotta voisimme selvittää, mitä on tekeillä. Kuski teki työtä käskettyä, ja pysäytti tien sivuun, kysyi neuvoa paikalliselta mieheltä, palasi autoon ja selitti lisää potaskaa: me emme ymmärrä, vaalit sitä ja tätä, liikenne on mahdoton. Hän pyysi saada hotellin puhelinnumeron, jotta voisi soittaa sinne ja pyytää reittiapua. Ensin kuski jutteli hetken puhelimessa ja tämän jälkeen ojensi puhelinta poikaystävälleni. “Hotellilta” tiedettiin kertoa, että varauksemme oli yllättäen peruttu, minkäs muunkaan kuin vaalien takia.

Puhelun jälkeen taksikuskimme alkoi ehdotella, että voisi viedä meidät turisti-infoon, jossa voisimme selvittää tilanteen ja varata uuden hotellin. Tässä kohtaa tunnistin tilanteen viimeistään selväksi huijaukseksi, sillä olin aikaisemmin lukenut täysin vastaavasta tapauksesta, juurikin Delhissä. Pidimme poikaystäväni kanssa pikaisen palaverin espanjaksi, ja päätimme, että jäämme pois kyydistä tässä ja jatkamme matkaa hotellille muilla keinoin. Kiitimme kuskia ja pyysimme saada jäädä pois kyydistä, mutta yllättäen kuski alkoi jälleen hokea, te ette ymmärrä, te ette ymmärrä, nyt vien teidät sinne turisti-infoon, jossa kaikki selviää. Kuski lähti toiveistamme huolimatta ajamaan ja siinä vaiheessa minä aloin ahdistua ihan tosissaan. On yksi juttu yrittää huijata meitä, mutta se, ettei hän kerta kaikkiaan päästänyt meitä ulos autosta, oli jo todella häiritsevää. Koitimme pysyä rauhallisena, sillä muutakaan ei ollut tehtävissä.

Saavuimme turisti-infoon, jossa kuski ohjasi meidät puoliväkisin sisälle. Uskottavan, joskin kenties tilanteesta johtuen hieman epäilyttävän oloisessa toimistossa meitä odotti toinen mies, joka alkoi heti ehdotella meille, että varaisimme huoneen jostain toisesta hotellista. Koska olimme epäileväisiä, hän pyysi saada soittaa hotellillemme ja selvittää, mitä oli tekeillä. Sama kaava toistui: hän antoi puhelimen meille, ja puhelimesta kerrottiin, että varauksemme oli peruttu. Kysyimme, oliko heillä meidän nimi- ja yhteystietomme, johon puhelimesta vastattiin jotain epämääräistä. Eihän heillä tietenkään ollut; koko juttu oli täyttä sontaa ja haisi jo kauas.

Toimistossa seisoskelu alkoi ahdistaa minua ja päätin, että nyt on aika ottaa ja lähteä. Kiitimme miestä avusta ja kerroimme, ettemme ole kiinnostuneita hänen palveluksistaan. Sekä toimistomies että ulkopuolella odottava taksikuski olivat molemmat tylyn, jopa aggressiivisen oloisia, joten tilanne alkoi jo ihan tosissaan pelottaa. Ajattelin, että nyt pitää vain päästä pois. Kiitimme ystävällisesti myös taksikuskia, maksoimme jopa matkasta sovitun hinnan hänelle ja kerroimme, että jatkamme matkaa nyt muilla keinoilla. Kuski oli tässä kohtaa tajunnut hävinneensä pelin, sillä lentokentällä vastassa ollut ystävällinen ja hymyilevä mies oli poissa: hän mulkoili meitä tyytymättömänä, huuteli peräämme, että emme ymmärrä, mitä olemme tekemässä ja oli kaikin puolin erittäin töykeä ja vihainen.

Otimme kadulta lähimmän riksan, ja pyysimme päästä hotellille. Mies lähti matkaan, mutta oloni oli yhä epäileväinen. Taksimatkan jälkeen en luottanut enää kehenkään. Ajattelin, että turisti-infon edustalla oleva riksakuski saattoi hyvinkin olla edellisen kuskin rikostoveri. Jotain mätää riksakyydissäkin lopulta oli: mies ei suostunut ajamaan sinne, mihin pyysimme, vaan intti, että me emme ymmärrä, hänen täytyy kiertää toiselta kadulta päästäkseen perille, ja niin edelleen. Olimme kuitenkin jo sen verran lähellä hotelliamme, että päätimme hypätä kyydistä ja jatkaa loppumatka kävellen.

Kävelimme muutaman korttelin rinkat selässä, myyjien, kerjäläisten ja riksakuskien ahdistellessa meitä koko matkan, ja paikallisten tuijottaessa menoamme. Vaikka oli päivä ja valoisaa, tunsin oloni turvattomaksi, ja olin päättänyt, että en luota enää yhteenkään ihmiseen.

Lopulta löysimme hotellille, jossa onneksi saimme ystävällisen vastaanoton, pullolliset juomavettä ja siistin huoneen, mielessämme kuitenkin vain yksi ajatus

tervetuloa Delhiin.

-N

Punaisia viivoja maailmankartalla

Kaikki alkoi siitä, kun nelisen kuukautta sitten Meksikossa ollessani aloimme poikaystäväni kanssa suunnitella seuraavaa yhteistä matkaamme. Etsiskelimme halpoja lentoja (tästä on aina hyvä aloittaa minkä tahansa matkan suunnittelu) ja muutama sekava hetki myöhemmin meillä oli lentoliput Intiaan.

Nuo muutamat sekavat hetket, joiden aikana elämässä voi tapahtua jänniä asioita, ovat kyllä elämän suola. Olen muun muassa joskus ostanut sekavana hetkenäni lentoliput New Yorkiin täysin hetken mielijohteesta. Reissu oli yksi elämäni parhaista, ja sanottakoon, että kyllä, uskon salaa ihan pikkuisen kohtaloon ja intuitioon ja sellaisiin hiukan elämää suurempiin juttuihin.

Helsinki, Moskova, Delhi, Frankfurt, Mexico City, Guadalajara, Cancun, Glasgow, Helsinki.

Ohessa upeasti taiteilemani lopullinen reissusuunnitelma kartalla (rakastan karttoja, en tiedä miksi).

Vasta tehtyäni tämän graafisen esityksen tulevasta matkastani, sain mahdutettua mieleeni, että olen tosiaan lähdössä aika pitkälle reissulle ja aika kauas. Kartalla on yhteensä kahdeksan pistettä, ensimmäisen ollessa Helsinki-Vantaan lentoasema 12.12.2014. ja viimeisen ollessa Helsinki-Vantaan lentoasema toukokuussa 2015.

Helsinki-Vantaalta lennän ensin Moskovan kautta Delhiin. Moskova on siis toinen piste kartalla, vaikka en siellä viivykään muutamaa tuntia enempää. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Venäjällä, joten tämän takia halusin sisällyttää Moskovan yhdeksi pisteeksi. Delhissä tapaan poikaystäväni 13.12. ja Intiassa vietämme pari viikkoa, junaillen ympäri Pohjois-Intiaa.

 

Matka jatkuu 29.12. Delhistä Frankfurtin kautta Mexico Cityyn. Siellä majoitumme ystävän luona ja vietämme uuden vuoden, sekä samalla 1-vuotis vuosipäiväämme yhdessä! Uuden vuoden jälkeen lennämme Guadalajaraan, jossa olemmekin sitten vähän kauemmin.

Reissu on rakentunut kuukausien kuluessa pala palalta. Yhdessä vaiheessa esimerkiksi minulla oli lentoliput Intiaan, muttei sieltä takaisin. Seuraavaksi minulla oli lentoliput Intiasta Meksikoon, muttei takaisin Suomeen. Ympyrä sulkeutui (jokseenkin) eilen, kun varasimme lentoliput Cancunista Glasgow‘hun, josta muutaman päivän kuluttua lopulta lennämme Suomeen. Tämä tarkoittaa sitä, että paluumatkalla ennen lentoa Cancunista täytynee pistäytyä Karibian merellä asuvan ystävän luona pari päivää ennen lentoa. Ihan vaan vanhaa ystävää moikkaamassa – Karibian merta siis!

Lähtöön on nyt puolitoista viikkoa ja viime hetken ihmisenä järjestelen nyt noin kymmentä asiaa samanaikaisesti: Intian viisumi odottaa noutajaa suurlähetystössä Helsingissä, huoneeni alivuokraus on käynnissä ja enää pitää päättää, kenet innokkaista hakijoista valitsen huonettani asuttamaan, rinkka odottaa tyhjillään huoneeni nurkassa (olen kenties universumin huonoin pakkaaja millä tahansa mittapuulla tai lähestymistavalla mitattuna; on todennäköistä, että repusta löytyy lopulta kaikkea tuiki tarpeetonta, fiilispohjalta reppuun sullottua ja järjettömän painavaa tai/ja tilaavievää), rokotukset on viimeistä pistosta vaille valmiina, jonka käyn ottamassa sopivasti päivää ennen lähtöä. Näiden lisäksi pitäisi vielä suorittaa pari tenttiä yliopistolla, ennen kuin voin alkaa fiilistellä reissuun lähtöä toden teolla!

Pian mennään!

-N