Miniloma Karibialla

Matkamme Meksikosta Suomeen lähti käyntiin mitä rentouttavimmalla pysähdyksellä Karibianmerellä. Lensimme Guadalajarasta ensin Cancuniin, josta otimme bussin suoraan Playa del Carmeniin.

Playa del Carmen on hieman pienempi ja rauhallisempi versio Cancunista, vain tunnin bussimatkan päässä. Siinä, missä Cancun on jenkkituristien suosima lomakohde, menevät paikalliset rantalomalle mieluummin Playa del Carmeniin, jossa kuuleekin puhuttavan enemmän espanjaa kuin englantia.

Playa Akumal

Saavuimme Playa del Carmeniin keskiviikko-illalla ja jatkoimme matkaa lauantai-aamupäivällä. Täten saimme nauttia rantatunnelmasta kaksi kokonaista päivää. Majoituimme ystävän luona, joten ainoita kustannuksia minilomalle kertyi kuljetusten ja ruuan ja juoman vuoksi. Hintatasoltaan Playa del Carmen lienee hieman Cancunia halvempi, mutta esimerkiksi matkamuistokrääsää ihmetellessämme huomasimme, että korut, vaatteet, laukut, ynnä muut ovat sielläkin hulppeissa turistihinnoissa.

Vierailumme Playa del Carmeniin oli historian kolmas, joten paikka ympäristöineen alkaa olla jo melkoisen tuttu. Ei sillä, että Karibianmereen ikinä voisi millään tavalla kyllästyä. Erityisen lämpimästi voin suositella päiväretkiä puistoihin ja kaukaisemmille rannoille. Tulum on täydellinen sekoitus muinaishistoriaa ja rantatunnelmaa maya-raunioineen ja hiekkarantoineen. Raunioilla seisoessaan voi hengitellä meri-ilmaa, tai meressä kelluessaan ihastella raunioita.

Tulum

Tulumin läheisyydestä löytyy myös henkilökohtainen suosikkirantani, Playa Pescadores. Rannalla yhdistyvät kaikki paratiisin elementit: valkoinen hiekka, turkoosi vesi, muutama rantakahvila, joista saa halutessaan kylmän oluen jos toisenkin, korallisukellusta ja kaikesta huolimatta vain vähän ihmisiä verrattuna muihin alueen rantoihin. Täydellistä!

Seikkailupuistoja alueella on paljon. Ne sopivatkin erityisen hyvin perhelomailijoille, mutta esimerkiksi Xcaret-puisto on täydellinen kohde perhelomailijasta häämatkailijaan. Xcaretissa on mahdollisuuksia moneen lähtöön: sukellusta, meren pohjassa kävelyä, snorklausta, ja niin edelleen. Illan päätteeksi puiston väki kokoontuu suurelle areenalle, jossa illallisen voi nauttia seuraten mahtavaa näytöstä Meksikon historiasta ja kulttuurista. Xcaret onkin ehkä hieman aikuisempi versio sen sukulaispuisto Xploresta, jossa nimensä mukaisesti voi seikkailla hieman hurjapäisemmätkin.

Xcaret-puistossa

Yksi alueen ehdottomia valttikortteja ovat Cenotet. Cenote on luonnon muokkaama, syvä veden täyttämä kuoppa, jonka kirkkaaseen veteen voi pulahtaa uimaan. Cenotet olivat tärkeitä, pyhiä paikkoja jo muinaisille mayoille, jotka uhrasivat niille ruokaa ja joskus jopa ihmisiä.

Viime kesänä vierailimme Ik kil -nimisellä cenotella, jossa uiskentelimme tovin, kunnes huomasimme luolan seinustalla kyltin: syvyys 60 metriä, uiminen omalla vastuulla. Jollain tavalla veden syvyys alkoi tuntua karmivalta, kun aloin miettiä, mitä kaikkea syvyyksissä saattoikaan piillä; mayojen luurankoja, tuntemattomia hirviöitä, hukkuneita turisteja… Lisäksi vedessä uiskenteli turistien kanssa mustia kissakaloja, jotka tunnetusti eivät ole edes kaloiksi kovin ihastuttavia ilmestyksiä.

Kaikesta huolimatta voin lämpimästi suositella sekä Ik kil:iä että muita alueen cenoteja, mikäli Jukatanin niemimaalla sattuu oleilemaan. Jos ei uimaan asti uskalla mennä, niin ainakin Ik kil on jo itsessään upea ilmestys, kymmenmetrisine liaaneineen, jotka roikkuvat luolan suulta aina veteen asti.

Ik kil -cenote, Yukatan

Ik kil:iin pääsee pulahtamaan 70 pesolla.

Parin päivän pysähdys karibianmerellä riitti mukavasti istumalihasten lepuuttamiseen ja pienen rusketuksen luomiseen, ennen lentoa Eurooppaan. Cancunista lensimme ensin Glasgowiin ja sieltä Lontooseen, jossa nyt parhaillaan seikkailemme. Ensimmäinen ja tärkein huomio karibialta Lontooseen tullessa, neljän Meksikossa vietetyn kuukauden jälkeen, oli:

onpa täällä kylmä…

-N

Five flights, eleven nights

Noniin! Viime päivinä mulla on ollut monta rautaa tulessa, joten blogin ylläpito on jäänyt hiukan taka-alalle. Nyt kuitenkin korjaus tähän asiaan!

Muistaako joku vielä tämän kartan?

Helsinki, Moskova, New Delhi, Frankfurt, Mexico City, Guadalajara, Los Angeles, Cancun, Glasgow, Lontoo, Riika, Helsinki

Kyseessä on siis maailmanmatka, joka alkoi jo viime vuoden puolella, 13.12. tarkkaan ottaen. Joulukuussa lähdin Suomesta Venäjän kautta Intiaan, Intiasta Euroopan kautta Meksiko Cityyn ja sieltä Guadalajaraan, jossa nyt olen ollut nelisen kuukautta.

Maaliskuussa teimme reissun Los Angelesiin ja nyt on aika aloittaa “paluumatka” “kotiin”. (Lainausmerkit siksi, että elämä ja koti tuntuu tällä hetkellä olevan siellä, missä itse milloinkin olen, eikä alku- ja loppupisteitä ole niin helppoa aina määritellä. Eikä tarvitsekaan!)

Paluumatka (tai matkan loppuosa) käynnistyy huomenna täältä Guadalajarasta, ja sisältää yhteensä viisi lentoa, ennen kuin olemme Suomessa. (Olemme, siis nyt meitä on tosiaan kaksi reissaajaa, jee!) Matkan kesto on yksitoista päivää, tai yötä, vaikea sanoa kun vuorokaudet aina sekoittuvat mantereelta toiselle matkatessa!

Guadalajarasta lennämme Cancuniin, josta otamme bussin Playa del Carmeniin. Siellä majoitumme ystävän luona kolme yötä, jonka jälkeen paluu Cancuniin ja sieltä lento Glasgow’hun. Glasgow’sta lennämme saman tien Lontooseen. Tämä on minulle erityisen jännittävä etappi, sillä en ole koskaan ennen elämässäni käynyt Lontoossa, enkä edes koko Brittein saarilla. Yksi matkailun näkökulmasta tärkeä pääkaupunki tulee siis koluttua, ja siihen olemme varanneet neljä päivää aikaa.

Lontoon majoitusta suunnitellessamme tuskailimme korkeiden hostellihintojen kanssa, niin kuin varmasti kaikki Lontoossa käyneet jo tietävät. Lähellä keskustaa sijaitsevat hostellit tuntuivat kaikki olevan kamalia räkälöitä ja silti hinnat aivan pilvissä. Lopulta teimme aika helmen löydön, ja olimme iloisia, sillä varaamamme hostelli oli upouusi ja kohtuullisen hintainen ja lähellä kaikkea. Varsinainen jättipotti!

Juuri kun kaikki tuntui olevan hyvin, meni kaikki itse asiassa vieläkin paremmin: saimme yhteyden erääseen tuntemaamme ystävään, joka lupasi majoittaa meidät Lontoossa, free of charge! Tästä tuloksena siis se, että yhdentoista yön ajan yövymme ainoastaan ystävien hoivissa (ja lentokoneessa), yhteensä viidessä eri maassa matkaten. Ei paha!

Lontoosta matka jatkuu Riikan kautta lopulta Suomeen. Olen kerran aikaisemmin käynyt Riikassa, ja muistan sen olleen ihana ja kaunis kesäkaupunki, joten yritämme jalkautua kaupunkiin viimeistä lentoa odotellessamme, jos vain säät suosivat matkailijaa. (Jos jollakulla on kokemuksia Riikaan jalkautumisesta, niin nyt saa laittaa vinkit kehiin!)

Suomeen kotiuduttuamme minulla alkaa kesätyöt ja poikaystäväni aloittaa samana päivänä suomen kielen kurssin. Jännää! Kuten olen maininnut, kielet ja niiden opiskelu on mulle tosi intohimoinen juttu, ja olenkin päätynyt pohtimaan jopa omaa äidinkieltäni täysin uudesta näkökulmasta, kun olemme opetelleet alkeita yhdessä. Kielipohdintoja siis varmasti luvassa jälleen myös blogin puolella tulevaisuudessa, pysykää linjoilla!

Koitan päivittää blogia tällä kertaa myös mahdollisuuksien mukaan reissun päältä. Niin ikään Intiapäiväkirjojen jatko-osa on jo työn alla, joten paljon matkajuttuja eri puolilta maailmaa luvassa. Seuraavaksi kuitenkin pakkauspuuhiin!

Hasta luego, México!

(ps. Myös Lontoon matkavinkkejä otetaan mielellään vastaan! Minne mennä, kun on neljä päivää aikaa?)

-N