Vin Diesel ja Minni Hiiri

Pääsiäisen pyhät on juhlittu ja täkäläisittäin Semana Santa lusittu. Semana Santa, eli pyhä viikko, tai hiljainen viikko, on katolisen perinteen juhlapyhä, jolloin ainakin täällä Meksikossa ollaan vapaalla kouluista ja työpaikoilta. Pyhän viikon ohjelmaan kuuluu muun muassa erilaisia kulkueita, messuja ja paastoamista. Mikäli siis sattuu olemaan perinteinen uskovainen. Tai ihan vaan perinteinen. Me puolestamme lähdimme katsastamaan Ameriikan meininkejä Los Angelesiin.

Long Beach, Kalifornia, 2014

Omalla kohdallani Losin reissu oli historian toinen. Poikaystäväni puolestaan on viettänyt monet lapsuutensa kesät Kaliforniassa, sillä, kuten monella meksikolaisella, myös hänellä asuu sukulaisia Los Angelesissa. Majoituimme siis kätevästi sukulaisten hoivissa.

Saimme lisäksi käyttöömme sukulaisilta lainatun auton, jolla reissut kaupungin sisällä taittuivat mukavasti. Mietin jossain vaiheessa, miten turistit yleensä mahtavat liikkua Losissa paikasta toiseen, sillä välimatkat ovat suomalaiseen meininkiin tottuneelle aika huimia. Kuulin, että paikallisen metronkin hinnat ovat pilvissä, joten Losin reissua suunnittelevalle saattaa paikallisliikenteeseen tutustuminen olla hyvä idea ennen reissua, vink vink.

Hollywood Hills, Kalifornia

Reilun viikon aikana kävimme tutustumassa Long Beachiin, Venice Beachiin, Hollywood Boulevardiin, Disneylandiin sekä tietysti kymmeniin sukulaisiin ja kymmeniin kilometreihin valtateillä. Venice Beachilla saattoi haistaa tutun Venicen tuoksun (paikalla käyneet kyllä tietävät) ja bongailla muskelimiehiä treenaamassa Kalifornian auringossa. Long Beachilla istuimme iltaa baarissa paikallisten meksikoserkkujen kanssa ja ilta oli varsin kostea, vaikkemme merta nähneetkään, hehhheh.

Hollywoodissa meidät yllätti normaaliakin suuremmat turisti- ja liikennemassat, ja Chinese Theatren kohdalla ymmärsimme, miksi: Furious 7 -leffan ensi-ilta oli käynnissä ja väki oli kokoontunut jännittämään, paljonko Vin Dieselin kaljua kukin onnistuisi näkemään. Itse en ole koskaan ollut kyseisten leffojen fani, ja vielä vähemmän sukkani pyörivät Vin Dieselistä, mutta kun ohitimme väkijoukon ja kuulimme kiljuntaa, jäimme itsekin seuraamaan tilannetta.

Chinese Theatre, Hollywood

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että vanha kunnon Vin nousi autosta juuri silloin ja myönnettäköön, että hiukan nousin varpailleni, jotta näkisin takaraivon ja hartioiden lisäksi sen jykevän nenän. Ihan vaan, koska julkkiksia on hauska bongailla, hehe. Poikaystäväni väitti nähneensä lisäksi The Rockin, mutta hän onkin onnekkaasti noin 20 cm pidempi julkkisbongari kuin minä…

Disneyland-päivä alkoi aamu-seitsemältä ja jatkui aina ilta-yhteentoista. Onneksemme päivä oli kuitenkin ihanan aurinkoinen, mutta silti raikas. Viime kerralla Disneylandissa vieraillessani oli heinäkuu, ja päivä oli super paahtava. Parasta Disneylandissa on se, että voi heittäytyä ihan lapsekkaaksi ja ottaa hassuja yhteiskuvia Minni Hiiren kanssa ja juosta paikasta toiseen hassut korvat tai hattu päässä. Pahinta Disnylandissa on tietysti hinnat. Hinnat ovat kertakaikkiaan naurettavia, siis ihan kirjaimellisesti: ostin esimerkiksi pussillisen popcorneita (siis popcorneita!) ja pulitin vaivaisesta pikkupussista vajaa seitsemän dollaria! Nauroin ääneen popcorneita maksaessani.

Disneyland, Kalifornia

Sanoinko juuri, että pahinta Disneylandissa on hinnat? Ehkä otankin sen takaisin ja sanon sittenkin, että jonot. Jonottaminen joka paikkaan on ihan perusjuttu, mutta toisinaan jonot saattavat yltyä kaksituntisiksi, kuten meillä kävi, kun jonotimme Autot-vuoristorataan. Aloimmekin vitsikkäästi kutsua Disneylandia Disneylineksi, sillä totuus on, että puolet päivästä vietetään yksinkertaisesti jonottaessa.

Autoista tulikin mieleeni, että kävimme kokeilemassa myös erästä perin amerikkalaista aktiviteettia, nimittäin Go Kartia. Omalla kohdallani kokemus oli samanlainen kuin muutama viikko sitten, kun kävimme kokeilemassa värikuulasotaa täällä Meksikossa: aluksi en ollut juurikaan innoissani, mutta kiinnostunut kyllä, täytyyhän kaikkea nyt toki kokeilla. Lopulta selvisi, että jokin osa päässäni naksahtaa kun saan kuulapyssyn tai vauhtiratin käteeni ja innostun kuin pikkulapsi konsanaan ja vieläpä päihitän kaikki, hehe. Ja joo, ei syytä huoleen, en ole muuttumassa nopeita autoja ja aseita rakastavaksi Ameriikka-juntiksi, mutta huomasinpa vain, että jollain primitiivisellä tavalla ne kyllä tempasivat jopa minut mukaansa.

Losista paluun jälkeen palasimme arkeen täällä Meksikossa. Päivät ovat vierähtäneet hurjaa vauhtia ja uusia suunnitelmia ja unelmia tulevaisuuden varalle on rakenneltu. All and all, tämä kevät Meksikossa on ollut minulle ennen kaikkea rennosti ottamisen aikaa. Vähän kliseisesti ehkä, mutta aikaa itselleni.

Long Beach, Kalifornia, 2014

Tänään, tiistaina, on tasan kolme viikkoa siihen, kun laukut on taas pakattu ja tämä suomalais-meksikolainen reissuduo ottaa ja lähtee kesäksi muihin maisemiin. Tällä kertaa, minnekäs muualle kuin, Suomeen! Matkaan mahtuu toki pari pysähdystä ensin täällä Amerikan mantereella ja toiseksi jossain päin Eurooppaa. Missä, niistä lisää tulevissa postauksissa!

(ps. Rakas järkkärini alkoi oireilla Intian reissulla, eikä siksi päässyt mukaan Losiin. Jutun kuvituksena toimii täten viime kesän kuvat Long Beachilta, sekä pari kännykkäotosta.)

-N

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *