Ihana, kamala Meksiko

Tulum, Meksiko 2014

Matkustin ensimmäisen kerran elämässäni Meksikoon viime maaliskuussa. Tuolloin sydämeni vei värikäs kulttuuri, musiikki, tulinen ruoka, sydämelliset ihmiset ja tietysti paratiisimaiset hiekkarannat.

Sittemmin olen päässyt tutustumaan syvemmin Meksikoon, sen kulttuuriin, kieleen ja ihmisiin. Voisinpa sanoa kokeneeni jonkinlaisen kulttuurishokin: olen päässyt näkemään läheltä, kuinka erilaista on elää maassa, jossa köyhyys on arkipäivää, rikollisliigat hallitsevat maata ja jossa poliisiin tai hallitukseen ei voi luottaa.

Viime viikkoina meksikolaisia on järkyttänyt neljänkymmenenkolmen opiskelijan mystinen katoaminen Igualan kaupungissa, Guerreron osavaltiossa. Viime viikonloppuna mystisyys hälveni ja raaka todellisuus paljastui: opiskelijat oli teloitettu raa’asti paikallisen poliisin, poliitikkojen ja huumekartellin yhteistyönä.

Tässä linkki HS:n artikkeliin aiheesta: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1415505801818?jako=6aefbff0c1ce5beff038f5f233613d17&ref=fb-share

Olen seurannut tilannetta sosiaalisessa mediassa ja meksikolaisten ystävieni kautta. Tapaus on järkyttänyt, mutta ennen kaikkea raivostuttanut ihmisiä. Pääkaupungissa ja Igualassa on järjestetty jo lukuisia mielenosoituksia tapahtuman johdosta, ja erityisesti nuoret ja opiskelijat ovat korottaneet ääntään. Facebook, Twitter ja muut sosiaalisen median kanavat täyttyvät ihmisten vihaisista päivityksistä, ihmiset ovat saaneet tarpeekseen.

Vietin viime kesäni meksikossa ja sain tutustua paikalliseen elämänmenoon, sen hyviin ja huonoihin puoliin. Vaikka en koskaan ole pitänyt itseäni erityisen naiivina, voin sanoa rehellisesti olleeni järkyttynyt. Järkyttynyt siitä, miten äärimmäistä köyhyyttä, pahuutta ja korruptiota näennäisen modernissa ja hyvinvoivassa valtiossa esiintyy, mutta samalla siitä, miten todistin ympärilläni sellaista elämäniloa, johon en ole vielä koskaan aiemmin missään muualla törmännyt.

Guadalajara, Meksiko 2014

Jokainen Meksikossa koskaan vieraillut voinee todeta, että maa on värikäs ja monimuotoinen, monella tapaa. Se onkin kenties osuvinta, mitä Meksikosta voidaan sanoa. Meksiko on äärimmäisyyksien maa: äärimmäistä pahuutta, ja äärimmäistä elämäniloa. Miten tämä oikein on mahdollista?

Edellä olevan kysymyksen esitin viime kesänä Meksikossa ollessani. Olin syntymäpäiväjuhlilla, jossa syötiin, juotiin, laulettiin, tanssittiin ja valvottiin aamuyöhön. Samalla viikolla olin kuullut järkyttäviä tarinoita huumekartellien toimista maan pohjoisosissa. Vastaukseksi kysymykseeni sain juuri sen, mitä oikeastaan voisi päätelläkin: väkivalta maassa on niin yleistä, että se turruttaa. Psykologiaa opiskelleena olen erityisen kiinnostunut tämän tyyppisistä reaktioista järkyttäviin tapahtumiin. Suurella osalla kansasta ei ole minkäänlaisia realistisia keinoja vaikuttaa maan asioihin. Jotenkin pitää selviytyä ja toisinaan selviytyminen tarkoittaa sitä, että äärimmäiseen pahuuteen pitää vastata äärimmäisellä hyvyydellä.

2 vastausta artikkeliin ”Ihana, kamala Meksiko

  1. Hei Niina! Ihan naurattaa mihin kaikkialle sieltä Satakunnan puskista ollaan päädytty 🙂 Vaikuttaa siltä, että sun pari viimeistä vuotta on ollut aika mielenkiintoiset. Jään innolla odottaamaan lisää postauksia! T. Katri

    • Katri! 😀 Voi miten pieni maailma lopulta onkaan! Joo, onhan tässä ollut ihan monenlaista meininkiä, näköjään sulla myös! Pikkukylän tytöt isossa maailmassa, hehe. Samoin, seurailen sun kirjoituksia mielenkiinnolla! Oon tota Aussia myös joskus vähän pyöritellyt… Rock that continent! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *